Kommentoi arvostelua

Käytän pannuna lähes yksinomaan valurautaista. Pannu toimii hyvin, eikä käytön tai huollon kanssa ole ongelmia. Ainoastaan tomaattisille kastikkeille ja muille hapokkaille ruuille on omistettu keraamisella (ei PTFE) pinnoitteella varustettu alumiinipannu, jota ei kuluteta turhaan. Ajattelin, että tästä saisi samoilla periaatteilla toimivan toisen hyvän ikuisen pannun arkikäyttöön. Väärin ajateltu.

Ensimmäisen rasvapolttoyrityksen tein liedellä. Pintaa ei saanut tasaiseksi tavallisella sähköhellalla, vaan lähinnä pannun keskiosa tummui. Kaasuhellalla varmaan onnistuisi paremmin. Käyttökokeilussa pinta joka tapauksessa irtosi ja jätti moskaa ruokaan.

Noh, uusi yritys uunissa. Sitten tulee tasainen rasvapinta ja homma toimii. Öljyä tuli harmillisesti liikaa, ja pinnasta osin epätasainen ja laikukas. Käytössä kuitenkin lähti taas se parhaan näköinen tasainen kerros irti ja pilasi ruuan.

Ennen kolmatta yritystä pannu keräsi pölyä kaapissa ainakin vuoden. Hinkkasin vaivalloisesti epätasaiset laikut pois etikkahapon avulla. Luin monen monta ohjetta läpi. Laitoin öljyä ohuesti ja pannun uuniin. Toistoa perään. Lopputulos näytti paremmalta kuin aiemmin. Ei tullut vielä hirveän tumma pinta, mutta suht tasainen. Tästä se paranee käytössä, eikö vaan?

No, pinta irtosi samantien ruokaan, ja ruoka paloi pannuun kiinni. Kapine odottaa nyt romumetallilavalle pääsyä. Ehkä siitä saadaan rasvaa hylkivää materiaalia johonkin teollisuuden tarpeeseen, mutta keittiöön siitä ei ole.