Tamron LD 70-300mm F/4,0-5,6 Di Sony/Minolta AF musta

Macro ominaisuudet erinomaiset, tukeva, kestävän tuntoinen ei ole missään mitään väljyyttä säädöissä erinomainen asia.

Ostin syksyllä ensimmäisen järjestelmäkamerani, Sony Alpha SLT-A37:n perus kittiobjektiivilla (SAM 18-55/3.5-5.6). Pian kuitenkin halusin päästä kuvaamaan hieman kauempanakin olevia kohteita ja aloin etsiä uutta, edullista putkea. Veikkaisin, että muutkin tätä putkea pohtivat ovat suurinpiirtein samoissa lähtökohdissa, joten tässä kommentteja ko. putkesta ja yleisemminkin.

Ennen ostoani vertailin tätä objektiivia Sonyn SAL75300, sekä Sigman 70-300 DG APO ja normaali-malleihin. Omat tulokseni olivat, että Tamronissa olisi paras kuvanlaatu, Sigman halvempi olisi täysin turha, APO häviäisi kuvanlaadussa, mutta rakenteellisesti olisi parempi. Sony puolestaan todettiin turhaksi vaihtoehdoksi hintansa takia. Valinta oli siis oikeastaan helppo 113e Tamronin osalta, kun Sigma APO olisi 199e ja Sonyn lähes 300e.

Arvosteluissa tosiaan oli arvosteltu tämän putken rakennetta ja AF-toimintoa hitaaksi, meluisaksi ja reilusti hakevaksi. Samat jutut olin lukenut aiemmin a37:n kittilinssistäkin, joten en ollut asiasta kovinkaan huolissani, mutta saatuani objektiivin totesin, että kyllä tuo AF-melu ja haku ovat selvästi pahempia, kuin Sonyn linssissä.

Jos ajatuksenasi on mennä metsään ja alkaa vain räiskiä loistokkaita kuvia linnuista, oravista ym., niin asia ei ole ainakaan talvella ihan yksinkertaista, Valon puute aurinkoisenakin tammikuun päivänä metsässä asettaa haasteensa linssille (en tokikaan tiedä tekisikö 2.8-putketkaan ihmeitä), lisäksi myös tuo pomppiva AF lisää haasteensa.

Manuaalikohdistuksella kamera ei osaa näyttää onko kohdistus kunnossa, kuten Sonyn oma linssi (eli muuttaisi kohdistuslaatikon vihreäksi).

Itse totesin, että pidemmällä päällä en pysty ottamaan kuvia käsivaralta, mikäli valotusaika on pidempi, kuin 1/125s ja muutenkin kyllä jalusta muuttuu tarpeellisemmaksi, joten koko kuvaaminen muuttuu isommaksi operaatioksi ja haasteellisemmaksi pitkän putken kanssa.

Täytyy toki todeta, että tämä Tamron tarjoaa kyllä ihan hyvää kuvanlaatua näin aloittelijan silmään, sillä todellakin saa pienet tai kaukana olevat kohteet täyttämään kuvan ja makrokuvatkin näyttävät onnistuvan hyvin. Jos siis haluaa tutustua pidemmällä putkella kuvaamiseen, niin tämä on kyllä hyvä objektiivi aloittaa, eikä taloudellinen tappio ole kovinkaan suuri, vaikka toteaisi, ettei pitkällä putkella kuvailu olekaan ns. "oma juttu".

Täytyy toki myöntää että noviisikin huomaa objektiivin fyysisissä ominaisuuksissa linssin halpuuden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että linssi tuntuisi olevan helposti hajoava tms.

Mikäli on mahdollista, niin testaisin kyllä nuo Sonyn ja Sigmankin mallit ennen ostopäätöstä ja jos olisin ollut valmis maksamaan linssistä heti tuon 300euroa, niin jälkiviisaana olisin kyllä saattanut kallistua tuon Sonyn puoleen sillä oletuksella, että se toimisi yhtä sujuvasti, kuin kittiobjektiivi. Toki tästä minulla ei ole käytännön tietoa.

Canonin tai Nikonin käyttäjien kannattanee jättää vastaavat, ko. merkeille tehdyt kuvanvakaajattomat mallit suoraan välistä, elleivät aio kuvata pelkästään jalustalla.