Kokemukset ja arvostelut

Death Stranding on omasta mielestäni Hideo Kojiman mestariteos. Peli, josta tulemme puhumaan vielä pitkään. Tarina ja asetelma on omituinen, erikoinen, häiritsevä, kiehtova, jännittävä ja haikea. Pelin tapahtumat sijoittuvat apokalyptiseen Yhdysvaltoihin, jota riivaavat tuhoisat luonnonmullistukset ovat johtaneet siihen että yhteiskunta ja sen yhteenkuuluvuuden tunne, koheesio, on lähes kokonaan tuhoutunut. Kukaan ei enää uskalla tai halua mennä ulos kodistaan. Jokainen pyrkii pitämään huolen ainoastaan itsestään lukittautumalla omaan maanalaiseen "Prepper" -bunkkeriinsa.

Yliluonnolliset ja selittämättömät tapahtumat kietovat pelin päähahmon Sam Porter Bridgesin, joka tekee keikkaluontoisia freelance-töitä logistiikka-alalla toimittaen tavaroita ihmisille, osaksi eriskummallista vyyhtiä jossa sekoittuvat keskenään elämä ja kuolema, ruumis ja sielu, tämän- ja tuonpuoleinen, materia ja antimateria, okkultismi ja spiritualismi, aika ja avaruus, todellisuus ja simulaatio. Samin tehtävänä on vaatimattomasti "Make America Whole Again", mutta Kojimalle tuttuun tyyliin, kaikki ei ole alkuunkaan sitä miltä ne päällisin puolin aluksi näyttävät. Orwellilaiselle uuskielelle ja 1984-propagandalle ominaisesti "kahleet vapauttavat" ja toimivat yhdistävinä "siteinä". Pelaajan vainoharhaisuus kasvaa pelin edetessä pikkuhiljaa ja Kojimalle ominaiseen tyyliin pelaajalle syntyy vaikutelma siitä, että "kaikki liittyy kaikkeen" ja taustalla on "hallituksen katala salajuoni".

Ludvig Forssellin, Low Roarin ja monen muun artistin upea musiikki herättää maailman henkiin ja saa pelaajan haukkomaan henkeään upeille maisemille ja hetkille pelin parissa. Tarina on yllättävän pitkä ja monisyinen. Uusi sosiaalinen pelimekaniikka on todella koukuttava, ja vie pelin teeman yhteyksistä meta-tasolle, jossa "jokainen pelaaja auttaa muita auttamalla itseään" ja on osa isompaa kokonaisuutta. Jos olet ehkä varttuneempi tai kypsempi pelaaja, joka etsii uutta, joka on ehkä kyllästynyt tuoreeseen AAA-räiskintöjen ja FIFA-pelien kattaukseen, ja kaipaat jotain tuoretta ja outoa, niin tämä peli on sinulle. Death Stranding on vahvasti tarinavetoinen peli joka vaatii kärsivällisyyttä, sorminäppäryyttä, taitoa, ajattelua, suunnittelua, heittäytymistä ja hetkessä elämistä. Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan se matka sinne, ja pelkästään kävelemisellä pelissä on meditatiivinen ja sielua rauhoittava vaikutus. Armoton luonto ja ympäristö on yksi pelin suurimpia vastustajia, ja jokaiseen kiveen ja mutaliejuun täytyy keskittyä. Vähän kuin Suomessa talvella. Sisua ja katsetta metrin päähän kengänkärjistä ettei liukastu.

Takana on omalla kohdalla kohta 150 tuntia pelaamista ja lukuisia sivutehtäviä takana, ja odotan innolla tarinan loppua.

Kestää noin 5 tuntia ennen kuin peli avautuu mutta unohtumaton matka pelin loppuun asti.

Ehtaa Kojimaa! Kaikki toimii! Jokainen osa-alue on uskomattoman hyvin tehty.