Behringer Model D -analoginen syntetisaattori

Olen pääasiassa käyttänyt virtual analog plugineja moog-tyylisiin soundeihin, mutta niistä puuttuu nupit joita käännellä. Kun tuon hinta on kohtuullinen niin päätin kokeilla. En ole katunut.

Laite tuntuu hyvin rakennetulta ja nupit riittävän tukevilta. Pienihän tuo on eli joskus fiiliksissä säädellessä jotain saattaa sormi osua toiseen esimerkiksi oskillaattorin viritykseen. Ei ole kuitenkaan minusta iso ongelma, ei ole viety liian pitkälle.

Melko yksinkertainen käyttää ja sen paksun moog-soundin saa heti ulos. Kuulostaa minusta paremmalta kuin vaikka Arturian VST. Halusin tämän myös siksi että ulos tulee mitä näkee (toisin kuin esim. BassStation II, jossa voi tallettaa, mutta soundin vaihdon jälkeen nupit ei enää vastaa ääntä kunnes olet jokaista liikuttanut). Eli siis soundeja ei voi tallettaa, what you see is what you get.

Tätä voi soittaa joko modernisti MIDI-liitynnän kautta tai CV-jännitteillä vaikka analogisekvensserillä vanhaan tyyliin (CV-liitynnät on tosin hyvin rajallisia).

Kokonaisuutena vähintäänkin hintansa arvoinen monosynth. Soundit mahtavia ja käytettävyys kohdillaan. En ihmettele että monet sanovat menevänsä useimmiten tähän, kun hakevat jotain etenkin bassosoundia.

Suurempaa negatiivista on vaikea kuukauden käytön jälkeen keksiä. Ehkä se on yksinkertaisuus jos tämä olisi ainoa syntikka - yksi LFO, rajalliset moduloinnit, ei S&H ym -, Mutta se on samalla se voima, jolla sormet menee maagisesti tätä kohti, vaikka vieressä on nyt myös monipuolisempi modulaarinen.