Kommentoi arvostelua

Oli kesäinen tammikuun lauantai aamu kun vihdoin päätin ottaa krampin omaisen otteen autoni kuluneesta ratista ja suunnata sillä läpi loppiaisruuhkan ruoholahteen. Siellä päätin tehdä älyttömistä tempuista älyttömimmän ja ängetä tuhannen muun samanhenkisen tavoin ahtaaksi tiedettyyn parkkihalliin. Peilit seiniä raapien ja hikikarpaloita pyyhkien kanssa-autoilijoiden kanssa ajoimme enemmän kierroksia parkkihallissa kuin paras nascar kuljettaja daytonassa. Lopulta paikan tolppaa hipoen löydettyäni suuntasin naama hymyssä kohti ummehtuneelta tuoksahtavaa hissikeskusta josta lopulta hissi veikin ylöspäin kohti taivaallista laitekeskittymää. Hermostuneena selasin samasta liikkeestä aiemmin ostetulla mobiiliälylaitteella haluamani tuotteen saatavuutta ja samalla kuulin hississä olevan perheen ostoslistan mihin kuului isälle kuulokkeet, pojalle videopeli ja äiti sai tyytyä komeiden myyjien katselemiseen. Oikean kerroksen löydettyäni suuntasin tv laatikoiden luo jossa ilokseni huomasin että laatikoista oli tehty sokkelorivistöjä missä oikeaa laatikkoa etsiessä tiesin saavani viettää pidemmän tovin. Kuinka virkistävää ajattelin, eipähän vähään aikaan tarvitse huvipuistoon jonottaa kun täällä saa saman huvin edullisemmin. Tai no edullisemmin on suhteellista koska television löydettyäni tiesin lompakosta haihtuvan enemmän käteistä kun poliitikkojen vaalilupauksien johdosta. No ei muutakun kassalle jossa mukava kassahenkilö tarkisti että laite on se mitä tulin etsimään ja maksettuani lähdin lasit huurussa ujeltaen kohti hissejä. Onnistuttuani kiilaamaan hissijonossa suupieli meni vieläkin kovempaan hymyyn ja ajattelin matkan olleen sen arvoinen. Jonotuksien ja kameratolppien välähdykset toivat tunteen elokuvatähteydestä joka veikin ajatukseni tv n älysovelluksiin ja sieltä saatavissa oleviin kulttuuritarjontaan. Kotipihalla odotti viimeinen pinnistys kun koitin venyttää kädet voimistelijoitakin leveämpään ääriasentoon ylikokoista laatikkoa hapuillen. Onneksi torstain hernesoppapäivästä oli jo kulunut riittävästi aikaa enkä tällä kertaa herättänyt viimeisillä voimilla pinnistäessäni koko naapurustoa. Kotona ei muuta kuin sakset pois tarjouskuponkilehden välistä ja viiltelemään antaumuksella teipattua tuotepakkausta. Ah mikä tunne kun onnistuneesti sain nostettua tuotteen laatikosta pois. Tyhjää laatikkoa menin kantamaan ulos muutaman kerran jotta varmistuin että naapurit ovat varmasti tietoisia miksi käyn vain kaupan alelaarilla seuraavat pari kuukautta. Johtohelvetistä selvittyäni sekä tv että minä aloimme päivittelemään, tv sovelluksia ja minä koko seinän ja puolet oviaukosta vievää elektroniikka ihmettä. Kuin ihmeen kautta sain kanavat virityttyä, netin helpon kolmekymmenkirjaimisen salasanan opeteltua ulkoa sekä sovellukset hankittua. Myös nettiselain näytti toimivan ja toistavan suosittua sisältöä suoltaviakin sivuja. Nyt jo viiden minuutin runsaalla kokemuksella voin sanoa olevani tyytyväinen tuotteeseen ja olevan kaiken kokemani arvoinen.