Kommentoi arvostelua

Fujifilm X-Pro2 on melkoinen päivitys alkuperäiseen X-Pro1:een nähden. Yksi odotetuimmista uutuuksista on kenno, joka on nyt X-Transin kolmas sukupolvi. Pikselimäärä on lisääntynyt ja vaihetarkennus on ottanut harppauksen.

Muokattavia funktionäppäimiä on nyt kaikkiaan kuusi kappaletta. Lyhin salamasynkka-aika on nyt 1/250 s ja se on valmiiksi merkattu suljinaikakiekkoon. Rungon vasen pääty on putsattu nappuloista, joten kuvatessa vasen käsi voi tukea kameraa objektiivin alta luonnollisella tavalla kaiken aikaa. Kaikki säädöt tehdään oikealla kädellä, mikä onkin järkevää.

Kamera asettuu kohullisesti käteen, vaikka ei olekaan X-T1:n veroinen. Käytännön kuvaustilanteissa kahva alkaa kyllä tuntumaan paremmalta. Kaikkien nappuloiden ja painikkeiden tuntuma on erinomainen etu- ja takarullaa lukuun ottamatta.

Valikot ovat uudistuneet ja sinne on ilmestynyt kohta "My", johon voi kerätä tärkeimmät toiminnot. Mutta ei sinnekään kaikkea saa. Kuvaussession jälkeen jäi tunne, että uusitut valikot kaipaisivat selkeästi uudelleenjärjestelyitä.

Herkkyyden säätö tapahtuu nostamalla suljinaikakiekkoa ja pyörittelemällä haluttu herkkyys kohdalleen. Käytännön tilanteissa herkkyyden säätö on toimiva, vaikkei ehkä olekaan kaikkein näppärin. Valotuksenkorjailukiekko on nyt aikaisempaa suurempi. Valotusautomatiikka kyllä tuntuisi antavan hyviä tuloksia ja yhdessä parantuneen dynamiikan kanssa valotus on aika huoletonta.

Joystick on erittäin tervetullut parannus tarkennuspisteen siirtelyyn. Tätä olen joskus Fujilta toivonutkin ja nyt toiveisiin on vastattu. Ilmeisesti joku muukin on kaivannut tätä toimintoa. Nyt neliohjaimen voi jättää tekemään muita asioita.

Etsin on mennyt eteenpäin, paitsi kuvan koon puolesta. X-Pro1:een verrattuna kuva on huiman paljon terävämpi ja se myös päivittyy nopeasti. Päivitystahti on parempi, kuin X-T1:ssä. Valitettavasti etsin paljon pienempi, kuin X-T1:ssä. Etsin näkyy silmälasien kanssa vain kohtuullisesti, eli ei tässäkään suhteessa pärjää X-T1:lle. Etsin on myös kirkas ja siitä näkee kuvan hyvin myös aurinkoisella kelillä. X-T1:n etsin jää tässä suhteessa kauas taakse, kuten myös Olympuksen PEN-F, EM-5 mark II ja Sony A7R II.

Optiseen etsimeen on saatu mukaan paljon digitaalista informaatiotaja optisen etsimen nurkkaan saa myös sähköisen etsinnäkymän. Tämä helpottaa käsitarkennusta, sillä kulmassa näkyvään kuvaan saa tarvittaessa suurennoksen tarkennuspisteen kohdalta.

Koska optinen etsin ei näe kuvaa objektiivin läpi, niin parallaksivirhe haittaa tarkkaa sommittelua. Optinen etsin osaa näyttää valkoisen rajauskehyksen, jolloin sommittelu onnistuu aina. Kehyksen koko muuttuu polttovälin mukana, eli se toimii myös zoom-objektiiveilla. En käyttänyt kokeilun aikana optista etsintä, kuin kerran varsinaisen kuvauksen aikana. Sähköinen etsin on nimittäin sitä luokkaa, että sen päivitystahti tuntuu olevan hyvää tasoa nopean sarjakuvauksen aikanakin.

Takanäyttö on kooltaan 3 tuumaa ja mallia kiinteä. Jos kuvaat raakana, niin silloin sinun on tallennettava myös paras jpg-kuva, mikäli haluat tarkastella takanäytöltä tai etsimestä kuvaa kriittisemmin.

Tarkennus parantunut X-T1:een verrattuna ja eron huomaa ilman mittalaitteita toisilla objektiiveilla. Erot taas joillakin muilla objektiiveilla ovat minimaalisia kirkkaassa huonevalaistuksessa kertatarkennusta käytettäessä. Asia ei välttämättä ole ihan näin suoraviivainen, vaan tulokset olisivat varmasti erilaiset vähemmässä valossa tai vaikkapa yöllä puhumattakaan liikkuvan kohteen seurannasta. Tulevat päivitykset parantavat tarkennusta.

Huomasin, että harmaasuodinta käytettäessä henkilökuvien tarkennus oli usein hieman pielessä, jos kasvo- tai silmätunnistus ei ollut päällä. Hääpotretit kuvasinkin sitten pääpiirteittäin ND64-harmaasuotimella ja silmätarkennusta käyttäen. Tällä menetelmällä käytännössä kaikissa kuvissa tarkennus oli siellä, missä pitikin. Testikuvia tärkeämpää on toiminta oikeissa kuvaustilanteissa. Tuli sellainen tunne, että parantuneen tarkennuksen toiminnan huomasi kuvatessa kaiken aikaa. Huomasin käyttäväni kasvo- ja silmätunnistusta nyt lähes koko ajan, kun X-T1:llä olen käyttänyt sitä ainoastaan muutaman kerran satunnaisesti.

Kokeilin X-Pro2:sta myös Suomen MM-rallissa ja tarkennusnopeus sekä varmuus ovat kertaluokkaa paremmat aiempaan Fujiin verrattuna. Tarkennus osaa nyt lähteä seuraamaan yllättäen kuva-alalle tulevaa autoa ja pitää sen tarkkana hyvällä varmuudella. Kohteen ja kameran väliset esteet ovat joskus ongelma, mutta usein tarkennus osaa olla välittämättä näistä. Tarkennus on ottanut tarvittavan harppauksen ollakseen toimiva toimintakuvauksessa. Kamera voisi kyllä käynnistyä hieman noeammin.

X-Pro2:ssa on normaalit käsitarkennusavut, kuten tarkennuspisteen suurennos, focus peaking, ja Fujin oma digitaalinen leikkokuva. Tämän lisäksi tarjolla on sähköinen etäisyysasteikko, joka näyttää sinisellä janalla terävänä piirtyvän alueen. Tämä tekee objektiivissa olevan etäisyysasteikon melkeinpä tarpeettomaksi. Tämä ominaisuus oli minulta jäänyt aiemmissa Fujeissa liian vähälle huomiolle. Perinteistä etäisyysasteikkoahan ei edes ole, kuin muutamassa X-objektiivissa.

Sähköinen terävyysasteikko on vanhemmissa Fujin kameroissa poikennut objektiivissa olevasta, kuten joku on varmaan huomannut. Objektiivissa oleva asteikko on löysempi, ns. filmipohjainen, kun etsimen sähköinen etäisyysasteikko on pikselintirkistelijän asteikko. Eli jos sähköinen asteikko sanoo kuvan olevan tarkka joltakin etäisyydeltä, se on sitä myös pikselitasolla tarkasteltuna. Nyt sähköisen terävyysalueen asteikon voi valikosta muuttaa filmipohjaiseksi, eli asteikon näyttämä terävä alue laajenee selvästi. Tällöin pikselitasolla kuvaa tarkasteltuna teräväksi osoitettu alue ei välttämättä enää olekaan täysin terävä. Etäisyysasteikosta on hyötyä myös automaattitarkentajalle, koska tarkennuksen jälkeen näet, onko terävyysalue sopiva tarkoitusta ajatellen. Jos käytät sovittimilla muita objektiiveja, tai vaikkapa Samyangin manuaalilaseja, tällöin sähköinen etäisyysasteikko ei ole käytössä.

Fujin edellisen sukupolven kennot eivät sallineet oikeastaan yhtään ylivalotusta. Ylivalottuneen kohdan raja näytti pahalta, joten ylivalotusta piti tämänkin vuoksi välttää. X-Pro2 on tässä suhteessa kuitenkin parempi ja lievää ylivalotusta ei kannata pelätä. Sävyjä on pelastettavissa aiempaa paremmin ja ylivalottuneen alueen reuna on aikaisempaa paljon siistimpi.

Jotta valottaisit raakakuvan oikein, niin efektien esikatselu on otettava pois päältä. Tämän jälkeen histogrammin käyttäytyminen muuttuu merkittävästi ja poikkeaa paljon vaikkapa X-T1:n vastaavasta. Tuntuu, ettei histogrammia saa millään vedettyä oikeaan reunaan. Ylivalotuksen varoitus etsimessä olisi kyllä hyvä lisä oikean valotuksen hakemiseen, mutta eipä sitä vieläkään ole Fujin kameroihin saatu. Toivottavasti asiaan saataisiin korjaus jossain vaiheessa.

Muistikortille kamera kirjoittaa samaa tahtia X-T1:n kanssa ja puskurimuisti on molemmissa saman kokoinen. Toimintakuvaaja tosin toivoisi hieman suurempaa puskurimuistia RAW-formaattia käytettäessä. JPG-kuville puskuria riittää melko pitkälle. SanDiskin UHS-II U3 –kortti on nopein muistikorttipaikassa 1, mutta nopeus tippuu merkittävästi laitettaessa se muistikorttipaikkaan 2. Jos kamerasta haluaa ottaa kaiken irti ja käyttää toista korttipaikkaa varmuuskopiointiin, kannattaa kakkospaikkaan laittaa hitaampi UHS-I U3, kortti.

Kun X-Pro2:n kuvia vertaa X-T1:een pikselitasolla, on uudempi kenno ehkä aavistuksen kohinaisemman näköinen herkkyydellä 6400. Toisaalta X-Trans CMOS III –kennon kohina on vanhaan verrattuna miellyttävämmän näköistä. Kun molempien kuvat tasataan samaan pikselimäärään, niin kohinan määrä vaikuttaisi olevan samaa tasoa. ISO 12800 on mielestäni vielä kelvollinen herkkyys, kun kuvaan vaikkapa hääjuhlaa vähässä valossa.

Dynamiikkaa on tullut mukava annos lisää. Aiemmin vaaleita sävyjä piti suojella tiukasti, mutta nyt saadaan vaaleaan päähän miellyttävää sävyliukua aikaisemman tiukan rajan sijaan. Tumma pää on myös parantunut, joten varjoja voidaan availla aiempaa huolettomammin. X-Trans III:n kuvat näyttävät Lightroomissa nyt erittäin teräviltä jo perusasetuksilla, eli ero vanhaan on selvä. Vanhempien Fujien kuvat vaativat jo kättelyssä terävöintiä, mutta tuntuu ettei se enää olekaan niin välttämätöntä.

Tiedostokoko on lisääntyneen pikselimäärän vuoksi kasvanut, joten se kysyy koneelta enemmän tehoa. Vanhat Fujin RAWit olivat kooltaan n. 30 MB, kun uudet ovat 50 MB. Jpegit ovat kasvaneet samassa suhteessa muutamista megatavuista kymmenen paikkeille.

Fujissa voi käyttää kätevästi Canoniin tehtyjä radiotriggereitä. Canoniin tehtyjen salamatriggereiden lisäksi myös Canonin 2,5 mm etälaukaisimet ovat yhteensopivia Fujin kanssa. Vitkalaukaisimen asetus ei pysy vieläkään muistissa, vaan nollautuu aina virtojen sammuttamisen yhteydessä. Mikään muu asetus ei muutu virtojen sammuttua, joten miksi tämänkään pitäisi nollautua?

Akun sain kestämään kuitenkin n. 650 otosta hääkuvauskeikalla. Toimintakuvauksessa sarjatulella akunkesto on myös hyvää tasoa ja enimmillään kuvasin akullisella 1000 kuvaa, jolloin akkukapasiteetista oli jäljellä vielä n. puolet.

• Erittäin hyvä kenno laajalla dynamiikalla
• Joystick tarkennuspisteen liikutteluun
• Parantunut automaattitarkennus
• Hybridietsin
• Sähköisen etsinkuvan kirkkaus auringonvalossa
• Sama akku, kuin muissa X-sarjan rungoissa
• Kaksi muistikorttipaikkaa
• Sääsuojaus
• Täsmällisesti napsuvat nupit ja säätimet
  
  
• Ylivaroituksesta kertova varoitusväri puuttuu vieläkin
• Ei kääntyvää näyttöä
• Vain toinen muistikorttipaikka tukee UHS-II-kortteja
• Sähköinen etsin suhteellisen pieni
• Mikrofoniliitäntä 2,5 mm standardin 3,5 mm sijaan
• Ei edelleenkään 24 h kelloa
• Ei sekunteja kellossa
• Ei valikkomuistia
• Vitkalaukaisimen astus ei pysy muistissa
  
  

Arvostelun kirjoittaja on Verkkokauppa.comin työntekijä.