Kommentoi arvostelua

Olin pitkään vannoutunut Sennheiserin kannattaja, koska sekä HD 518 että ensialkeleeni mid-hifiin HD 598:n muodossa miellyttivät korvaa pitkään ja hartaasti (jälkimmäiset palvelevat edelleen kakkoskuulokkeina). Kolmen-neljän vuoden jälkeen ystävämme upgraditis kuitenkin iski ja pakotti hankkimaan Sound Blaster X7:n sinänsä pelikäytössä mainiosti palvelleen Astro Mixampin tilalle. Uusi vahvari toki tarvitsee uudet luurit parikseen, joten kävin ohikulkumatkalla Jätkäsaaren myymälässä koekuuntelemassa Sennheiser HD 700 -kuulokkeita. Lyhyen session perusteella oli kuitenkin hankalaa muodostaa tarkempaa mielipidettä, minkä takia tilasin Sennut pitkän harkinnan jälkeen kotiin koekuuntelua varten. Ensivaikutelma oli erittäin varautunut, enkä voinut ymmärtää diskanttivoittoista ja neulanterävää sointia (speksien valossa bassoköyhempi HD 598 kuulosti selvästi tummemmalta ja luonnollisemmalta). Erittäin avara ja positionaalisesti tarkka äänimaisema teki suuren vaikutuksen esim. Overwatchissa, mutta jouduin palauttamaan kuulokkeet yhden illan testailun päätteeksi, koska saundi oli hetkittäin korvia riipivä eikä vähänkään suuremmilla äänenvoimakkuuksilla kuuntelu tullut kysymykseenkään.

Miksi näin pitkä intro? Yksinkertaisesti siksi, että kahden kuukauden intensiivisen kuuntelun perusteella AKG K712 Pro ei pelkästään ole täysin kilpailukykyinen tällä hetkellä tasan tuplasti kalliimman HD 700:n kanssa, vaan jopa ohittaa sen parilla osa-alueella (samoilla linjoilla oleva yksityiskohtainen arvio luureista löytyy Headfonicsin sivuilta). Ensivaikutelma AKG:sta muistutti siinä mielessä Sennuista saatua, että kaikki kuulosti yhtäkkiä tavattoman ellei jopa häiritsevän yksityiskohtaiselta. Ratkaisevana erona oli kuitenkin tasapainoisempi, tummempi ja luonnollisempi yleissävy. YouTubeen kuulokearvosteluja työkseen tekevä Z Reviews kuvailee äänivaikutelmaa sanoilla "detail is pushed at you", mikä on mielestäni oivallinen tiivistys kuuntelukokemuksesta. Yksityiskohtien rikkaus tuntui aluksi uuvuttavalta, mutta siihen tottui parin viikon sisällä. Nyt olen jo siinä pisteessä tottumuksessa, että pelkästään nautin äärettömiltä tuntuvista detaljeista - Pasilan Routalemmen hengessä kaikki on hyvin jännää. Soundstage ei ole massiivinen (päinvastoin kuin kehutuissa Phillips Fidelio X2) mutta hyvin tarkka. HD598:n yliavaraan, "keskellä reikä"-tyyppiseen äänikuvaan tottuneena on tullut välillä ikävä Sennuja elokuvissa ja peleissä, mutta kaikessa muussa 712 Pro peseekin sitten 598:lla lattiaa.

AKG mainostaa, että kuulokkeissa olisi kolmen desibelin veroisesti voimistettu alataajuuksia verrattuna aiempiin 7xx-sarjan kuulokkeisiin. Niitä testaamatta on paha kommentoida, mutta subjektiivisesti bassoa on joka tapauksessa enemmän mitä HD518/598/700-luureissa. Kuulokkeissa on nettilähteiden perusteella pieni piikki noin kahden kilohertsin alueella, jonka päädyin lopulta ekvalisoimaan pois parin desibelin pudotuksella, koska tiettyjen äänten kohdalla kuunteluväsymys nosti välillä päätään. Jos Direct Modessa kuuntelu on elinehto ja ekvalisaattorin käyttö silittää ajatuksena vastakarvaan, suosittelen kuulokkeiden pariksi lämminsointista DACia tai vaihtoehtoisesti putkivahvistinta "kuumimpien" piikkien tasoittamiseksi. Tällä hetkellä vahvarina toimiva Sound Blaster X7 on mukana tulevilla operational amplifier -piireillä varustettuna hieman kalseanpuoleinen pari näille kuulokkeille, minkä takia asialistalla on jossain vaiheessa op amp rolling kohti lämpimämpää saundia. Parin kilohertsin piikki on kuitenkin mitättömän pieni särö muuten vakuuttavassa kokonaisuudessa. Genre kuin genre soi läpinäkyvästi, kirkkaasti ja soundstageltaan erottelevasti, mutta etenkin klassinen musiiikki palkitsee uudella tavalla. Nyrkkisääntönä voinee pitää että mitä enemmän eri instrumenttejä tai monimutkaisia synaääniä materiaali sisältää, sitä henkeäsalpaavampi on lopputulos, koska erottelukyky lähestyy referenssitasoa. Näiden kuulokkeiden kohdalla olen myös ensimmäistä kertaa kiistatta havainnut sen, että burn-in-ilmiö on kuin onkin olemassa myös kuulokkeiden kohdalla, sillä kuulokkeiden sointi on havaittavasti avautunut tai pehmentynyt parin kuukauden kuuntelun kuluessa.

Käyttömukavuudesta joutuu pudottamaan yhden pisteen, koska korvalehdet painautuvat aavistuksen verran elementtien suojana olevaa kangasta vasten, vaikka olen kaukana hörökorvakuuntelijasta. Kupit eivät ole siis yhtä syvät kuin vaikkapa juuri Sennheiserin over-ear-malleissa, mutta suojakangas on miellyttävää materiaalia eikä hiosta korvia. Pidän myös kuulokkeiden persoonallisesta mustaoranssista ulkonäöstä, vaikka eipä näitä ulkosalla tule kuunneltua.

Mikäli kriittiinen ja äänimaisemia ihmettelevä kuuntelu on lähellä sydäntä, suosittelen AKG K712 Pro -kuulokkeita täysin varauksetta. Alkuperäinen eurohinta taisi olla about tuplat (AKG:n tuotantolaitos siirtynyt sittemmin Itävallasta Slovakiaan), joten nähdäkseni 250 euroa jatkuvasta auraalisesta ilotulituksesta on loistodiili.