Kommentoi arvostelua

Edeltäjämalliin (G1X) verrattuna G1X Mark II on mitoiltaan hieman matalampi, koska optinen etsin on jätetty pois. Ratkaisu on järkevä, sillä harvoinpa kompaktikameralla kuvaaja käyttää optista etsintä, vaikka sellainen olisikin. En itsekään juuri koskaan käyttänyt edeltäjämallin optista etsintä.

Edeltäjämallissa peukalo osui usein vahingossa videonappiin, jolloin kamera alkoi kuvata videota kuvaajan tietämättä. Mk II:ssa peukalon otepaikkaa on onnistuneesti muotoiltu ja lisäksi sijoitettu video-kuvausnappi hieman sivummalle niin, ettei sormi enää vahingossa osu siihen. Tosin uusi ongelma on, että nyt peukalo tuppaa osumaan rungon yläreunassa olevaan Wi-Fi-nappiin, mutta siitä ei ole suurta haittaa, koska sen virheen huomaa heti.

Kuluttajana täytyy purnata kameravalmistajien akku- ja laturipolitiikkaa. Taas tuli akku ja laturi, jotka käyvät vain tämän kameran kanssa, molemmat lähes samanlaisia kuin G1X:ssä. Miksi uusia akkuja ei kehitetä sellaisiksi, että niitä voisi ladata aiempien mallien latureilla? Laajemmasta standardoinnista ei kannata edes haaveilla.

Erikseen ostettava Mk II:n kantolaukku on kaunista vaaleanruskeaa nahkaa ja muotoilultaan ehtaa 1960-luvun retroa. Tällaisen laukun sisältä odottaisi löytävänsä jonkun kokometallisen Voigtländerin tai muun klassikkokinarin eikä huippumodernia digitaaliteknologiaa. Laukku on hauska, mutta valitettavasti kamera ei oman kantohihnansa kanssa mahdu sinne. Laukun mukana tulee kameraan kiinnitettävä, samaa vaaleanruskeaa nahkaa oleva rannelenkki, jonka kanssa kamera juuri ja juuri mahtuu laukkuun. Kaulahihnan käyttöön tottunut joutuu opettelemaan uuden käyttötavan, mikä on askel taaksepäin, koska kaulahihnaa on voinut käyttää myös tukena kuvatessa.

Kuvaaminen Mk II:lla on erittäin kehittynyttä ja pitkälle mietittyä niin kuin tämän hintaiselta laitteelta sopii odottaakin. Kuvausmoodeja ja erilaisia vaihtoehtoja on lähes loputtomasti, samoin valtava määrä mahdollisuuksia manipuloida ja vaikuttaa kuviin jo niiden kuvaamisvaiheessa. Silti Auto-moodillakin saa aivan erinomaisia kuvia. Jos haluaa käyttää aikaa ja perehtymisen vaivaa, Mk II tarjoaa rutkasti mahdollisuuksia. Kuvan laadussa ei ole moittimista, jälki on parhailla asetuksilla laadukasta ja terävää. G1X:n tavoin voi valita JPG:n, Raw’n tai molemmat. Varhaisempien G-mallien objektiivien ongelmana ollut tynnyriefekti on saatu suurimmaksi osaksi eliminoitua. Kameran mukana tulee Raw-kuvien käsittelyä varten ohjelma (Digital Photo Professinal). Edeltäjänmalliin verrattuna merkittäviä uutuuksia ovat mahdollisuus kosketusnäyttöön sekä Wi-Fi-teknologia kuvien langattomaan siirtämiseen ja jakamiseen.

Kääntyvä näyttö on aivan erilainen kuin G1X:ssä, eikä sitä voi pitää kaikilta osin onnistuneena. Kääntelymahdollisuuksia on aiempaa vähemmän, näyttö ei esim. käänny sivusuunnassa. Toisin kuin G1X:ssä, näyttöä ei voi kääntää suojaan, vaan se jää näkyviin, mikä kosketusnäyttöihin tottunutta ei varmaan haittaa. Uutena ominaisuutena on mahdollisuus kääntää näyttö yläkautta suoraan eteenpäin ja saada siihen peilikuva eli todellinen näkymä, missä epäilemättä on ajateltu selfie-kuvien ottajia. Kääntyvän näytön rakenne vaikuttaa hieman hauraalta ja rikkoutumisherkältä. Yksi riskikohta on kääntönivelen kautta näyttöön menevä ohut leveä johto, joka on saranoiden kohdalla paljaana näkyvissä.

Kameran oma pieni salamalaite on edeltäjämalliin verrattuna heiveröisen oloinen. Salamakytkimestä kääntämällä laite pomppaa nivelvarren päässä ulos rungosta. Pieni varsi ja sen nivel ovat heikon tuntuisia. Kameran oman salaman käyttö jääneekin rikkoutumisvaaran vuoksi vähäiseksi. Muuten vankkarakenteisessa ja luotettavan tuntuisessa kamerassa nämä kääntyvään näyttöön ja salamalaitteeseen liittyvät rakenteelliset ratkaisut ovat vähän outoja.